Enkomputiligis Don HARLOW
|
|
Enkomputiligis Don HARLOW |
Pri la finna akcento, la verkinto skribis: "ĉefa akcento ĉiam sur la unua silabo, poste malpli forta sur ĉiu dua".
| Esperanto | Finna |
|
Kreska kanto en oreloj miaj, super grenaj spikoj plena lun'; feliĉeg' en nokto idilia, el ekkulturej' vuala fum'. Min ne regas ĝojo, trist', amaro sed de l' malheleco de l' arbaro, antaŭsuna roza nuborando dorma bluo de l' montet-rubando akvaj ombroj' kaj line-odor' mi kunligas kanton de la kor'. |
Ruislinnun laulu korvissani tähkäpäiden päällä täysikuu. Kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En mä murehdi, en sure, huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen. Niistä sydämeni laulun teen. |
|
Mi alkantas vin, fraŭlin' herbero, silentego en la kora fon', tone sona religia kredo, nova freŝa kverkfolia kron'. |
Sulle laulan, neiti kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, kohtaloni, soipa säveleinä, tammenlehväseppel vehryt, uus. |
|
Erarlumon mi ne plu postkuras. Profeliĉa or' ja mane puras. Malgrandiĝas ĉirkaŭ mi la vivo, tempo staras, dormas ventmontrilo. Enkrepuska vojo gvidas min nekonatan ejon ĉe la fin'. |
En mä enää aja virvatulta, onhan kädessäni onnen kulta. Pienentyy mun ympär' elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie. |
